Emäntä oli ilmoittanut miut Helsinkiin Voittaja -09 ja Pohjoismaiden voittaja -09-näyttelyihin. Matkaan lähdettiin 11.12. perjantaina Pendolinojunalla. Emäntää vähän jänskätti miten mie osaan käyttäytyä junassa, kun en aiemmin ole ollut, mutta miehän matkustin kuin vanha tekijä!

Tässä mie meen hymy huulilla jossain Lappeenrannan kohdilla.

Mie kattelin maisemia aikana kuluksi. Onneksi konduktöörisetä oli kiltti, eikä sanonut mitään, vaikka istuin penkillä. Miulla kuin oikeesti olisi ollut vain lattiapaikka....
Perille saavuttiin perjantai-iltana ja vastassa oli emännän mukava ystävä. Vähän aikaa me käveltiin keskustassa, mie pissasinkin sinne, ja sitten me lähdettiin lähijunalla Kirkkonummelle. Illalla käytiin vielä piristävä iltalenkki merenrannassa.
Aamulla oli aikainen herätys, kun miun kehä alkoi jo puoli 10. Taas me matkustettiin lähijunassa ja samassa vaunussa olikin tuttuja: miun sulhanen Beiko, Beikon isäntäperhe, Beikon kasvattaja koirineen ja koirien omistaja! Oikea porokoiravaunu siis. Me saatiin paljon huomiota.
Beikosta ja miusta piti ottaa kihlajaiskuvat, mutta me ei oikein lämmetty toisillemme. Beiko haukkui minua nartuksi ja mie näytin sille hammasta. Tämä on ainut yhteiskuva joka meistä saatiin:

Mut salaa kyllä ihastuin Beikoon: se on ollut kuntokuurilla ja näytti niin komealta, että miulta meinasi lähteä tassut alta!
Beiko
Lauantain kehä oli ulkona, onneksi ei ollut kovasti pakkasta, muuten mie oisin paleltunut, kun paikalla seisoskelua oli aika paljon. Välillä mie kyllästyin ja rupesin aikani kuluksi haukkumaan. Hau hau!

Välillä käytiin sisällä juomassa kahvit, tai mie lähinnä haukkasin koirankeksiä.

Ja emäntä sai miusta kuvan messarin siniseltä matolta. Mie näytin kuulemma aivan ihanalta!
Tuomarina meillä oli Paavo Mattila, joka on aina tykännyt miusta. Nytkin se antoi miulle ERInomaisen laatuarvostelun. Mutta se tykkäsi paljon myös muista valioluokan nartuista, joten mie jäin sitten valioluokassa viidenneksi. Muta mie ja emäntä oltiin tosi tyytyväisiä!

Kuvan on ottanut T.K.
Sitten me matkustettiin taas lähijunalla Kirkkonummelle ja kanssamatkustajat kehuivat kovasti miuta, kuinka kiltti ja rauhallinen mie olin. No olin kai, kun olin jo aika väsynyt. Tässä kuvassa mie matkustan emännän ystävän kainalossa.

Sitten pääsin juoksemaan irti Siuntion metsään ja löysin heti sopivan raatopaikan missä piehtaroida. Emäntä oli aika kauhuissaan, kun minnuu ei voinut enää edes pestä. Mutta mie rauhoittelin, että tämä on vaan tuomarin hurmaamiseksi. Olen kerran aiemminkin piehtaroinut raadoissa päivää ennen näyttelyä ja varmaan hajun takia tuomari kruunasi miut rotuni parhaaksi. Ehkä se toimisi myös tällä kertaa.
Sunnuntain tuomari oli kyllä oli tiukka, se arvosti hännän kantoa ja liikettä. Molempia miulta onneksi löytyy ja haju varmaan oli viimeinen piste, sillä tuomari rankkasi miut kolmanneksi kauneimmaksi porokoiranartuksi. 
Näin ihana mie olin sunnuntaina. Kuvan on ottanut Riikka neuvonen.
Emäntä oli kyllä niin riemuissaan ja mie olin tyytyväinen itseeni. Sitten me ehdittiin hieman shoppailla, emäntä osti miulle ja Hallalle uudet valjaat ja herkkuja.

Tässä mie olen messukeskuksen edessä uudet valjaat päällä. Sitten meidän olikin aika lähteä junalla kohti kotia. Junassa mie nukuin melkein koko matkan, olin ihan poikki.

Kotiasemalla meitä oli isäntä odottamassa ja kun päästiin kotipihalle, mie katselin hetken ihmeissäni ympärilleni. Mie en voinut uskoa todeksi, että vihdoin oltiin kotona! Mie sain ihan mahdottoman hepulikohtauksen, kun mie viimein tajusin, että kotona ollaan. Mie hypin ja haukuin pihalla, mie heittäydyin maahan pyörimään ja mie juoksentelin hetken ympäriinsä. Kotona mie sain kipollisen ruokaa ja sitten mie rupesinkin nukkumaan sohvalle. Kyllä reissu oli mahtava, kiitos Outille ja Antille kun saimme olla vieraina! Mutta kotiinkin on kiva tulla takaisin.
Halla oli sillä aikaa kun mie olin Helsingissä viettänyt laatuaikaa Outokummussa, ulkoilen, syöden ja sohvalla maaten.
Mie ja Halla toivotetaan kaikille oikein mukavaa ja lämpöistä joulua ja menestystä uudelle vuodelle! Mie toivon saavani paljon siankorvia joulupukilta, ne on aika herkkuja miun mielestä. Ja mie oon ollu niin kilttikin tänä vuonna, että lahjoja on varmasti luvassa.