Tämä kesä menikin hieman eri tavalla kuin tarkoitus oli. Suurimman yllätyksen järjesti meidän vesikiertoinen patteri, joka päätti valuttaa vedet ulos eräänä kesäisenä yönä. Kotimme joutui remontiin, kolme viikkoa kuivattiin lattioita ja pari viikkoa meni pintakorjauksissa. Onneksi sain koirat vanhemmilleni hoitoon koko viiden viikon ajaksi, minkä remontti kesti. Itsellä oli tietenkin hieman orpo olo ilman koiria mutta tytöt nauttivat olostaan Outokummussa. Wicca löysi puutarhan antimet, ja ulkona ollessaan se kävi usein herkuttelemassa äidin ryytimaassa. Wicca nautiskeli mm. vadelmilla, mansikoilla, herneillä, avomaakurkuilla ja kesäkurpitsoilla. Se kaiveli myös perunoita maasta ja kasvihuoneessa se kävi maistelemassa myös tomaatteja. Aikamoinen kulinaristi! Onneksi kasviksia riitti ja pienen ahneen porokoiran tuhot jäivät vähäisiksi. Hallan kesäpuuhat suuntautuiva ruuan sijaan muualle: uimiseen ja kuoppien kaivamiseen (ensi kesää varten on jo uuden omenapuun istutuskuoppa valmiina...).

Touhukas porokoiramme joutui myös pieneen onnettomuuteen Outokummussa: sen alaetuhammas vääntyi osittain irti ja hammas jouduttiin poistamaan eläinlääkärissä. Se jäi arvoitukseksi, mihin Wicca teloi hampaansa, olisiko törmännyt johonkin tai puraissut jotain kovaa. 

Alaetuhammas I3 (301) repsottaa vinossa.

Kuvista huomaa hyvin, kuinka koko hammas on kääntynyt lappeelleen, melkein juuretkin törröttävät näkyvissä. Hammas oli varmasti melko kipeä, mutta reipas porokoiramme ei kipua näyttänyt. Onneksi hampaan poisto oli helppo operaatio (ja onneksi kyseessä oli pieni etuhammas, eikä esim. kulmahammas!) ja nukutuksesta toivuttuaan hampaanpoisto ei ole vaivannut Wiccaa mitenkään.

Huomenna Wicca täyttää jo viisi vuotta ja juhlistamme synttäreitä perinteiseen tapaan jauhelihakakulla ja koirankekseillä. Rupeamme myös palauttelamaan tokojuttuja mieleen, kun nekin ovat jääneet kesän ajalta. Syksyllä olisi pari koetta tiedossa, joten jos kisakunto saadaan treenattua valmiiksi ja muita yllätyksiä ei tule, voisi Wiccan ilmoittaa jo avoimeen luokkaan. Sen voin jo paljastaa, että syksy tuo isojakin muutoksia tullessaan ja ehkä myös pari pienempääkin yllätystä on tulossa. Mutta niistä tarkemmin myöhemmin! 

Nyt on kevään ensimmäinen jälki takana! Itse asiassa se on ensimmäinen oikea jälki koirille koskaan. Nenäänsä ne ovat päässeet aiemmin käyttämään haussa ja verijäljellä, mutta eivät koskaan PK-jäljellä. Hieman jännitti alussa, miten ne tajuavat tämän uuden jäljen idean, joten treenikaverimme Katja teki niille molemmille suorat, lyhyet jäljet, jotka tallattiin täyteen pikku askelia ja varmistettiin vielä makkaranpalasille. Mutta huoleni oli turha, ja koirat tajusivat heti missä mennään. Autosta ulos otettaessa alkoi jo sellainen piippaus ja vikinä, että ne selvästi tiesivät, että kohta päästään etsimään jotain.

Wiccan ensimmäinen jälki meni hieman kaaoottisesti, lähtö oli huono (lähetin sen epävarmasti liikkeelle), ja Wicca kadotti jäljen heti alkuunsa. Se ei varmaan heti tajunnut, mitä sen piti etsiä. Otin sen uudestaan alkuun ja lähetin uudestaan, nyt se sai vainun ja lähti etenemään jälkeä hyvin. Hieman koira tuntui olevan hukassa, se varmaan etsi veren hajua eikä tajunnut, että nyt on kyseessä muunlainen jälki. Tauon jälkeen toinen jälki meni sitten paremmin, siinä Wicca malttoi jo selvästi paremmin käyttää nenäänsä, vaikka edelleen tahtoi mennä vauhdilla eteenpäin.

Halla, minun pieni nukkavieru rakkikoirani, eteni puolestaan jälkeä pitkin, aivan kuin ei ikinä olisi muuta tehnytkään. Vauhti oli hidas, se selvästi tutki nenällään tarkkaan maata.  Mitä tähän voi sanoa, kuin että rakit rules!

Positiivista oli se, että molemmat malttoivat käyttää maavainua, eivät yrittäneetkään ottaa hajua ilmasta, eli aiemmin tehneet hakutreenit eivät onneksi sotke jälkitreenejä. Molemmille koirille jatkossa voi ottaa jo pitemmät jäljet, mutta varmuuden vuoksi niitä voi merkitä vielä runsailla makkaranpalasilla.

Tokossa olemme edenneet sen verran, että Halla alkaa tajuamaan ruudun idean, se selvästi jo katsellaan etsii ruudun paikkaa. Wiccan kanssa etenemme hitaasti mutta varmasti luoksetulonpysäytyksissä ja kaukokäskyissä on matkan pituutta voitu jo kasvattaa selvästi.

Loppuun vielä pieni suru-uutinen: Hallan elämän intohimo (rakkaudesta ei ehkä tässä kohtaa voi puhua), pieni maaorava Aleksi nukkui pois kevään kynnyksellä. Hallassa virtaava pystykorvan veri veti sitä intohimoisesti Allun luokse, kylässä ollessamme se ei hievahtanutkaan Allun häkin luota, vaaan istua napotti häkin vieressä katsomassa pientä oravaa. Halla olisi mielellään tehnyt lähempääkin tuttavuutta Allun kanssa, mutta silloin pienen oravan elämä olisi varmasti päättynyt jo aiemmin. Kahdeksan vuotta on kunnioitettava elämä pienelle oravalle, nuku hyvin pikku kurre!

Makeasti oravainen nukkuu sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan (Kivi).

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Joten päivitelläänpäs hieman kuulumisia näin alkuun:

Halla juhli 6-vuotissynttäreitään helmikuun puoli välissä. Ikääntyminen ei neitiä tunnu hetkauttavan, muutama viiksikarva on muuttunut jo valkoiseksi, mutta muuten energiaa riittää entiseen malliin. Perinteiseen tapaan tein Hallalle jauhelihasta ja naudanmahasta kakun, joka maistui päivänsankarille ja hänen kutsuvieraalleen, Wiccalle.

Wicca aloitti juoksunsa ystävänpäivänä, joten pari viikkoa myöhemmin vierailimme Venkun luona. Yritystä ja intoa touhuun riitti molemmilta, mutta aina ratkaisevalla hetkellä homma luhistui kasaan. Koirat olivat siitä huolimatta tyytyväisiä itseensä, aina näiden läheltä piti-kertojen jälkeen Venkku putsaili itseään tyytyväisenä ja Wicca sai riehakohtauksen: se haukkui ja pyöri Venkun ympärillä ja julisti suureen ääneen heidän rakkauttaan. Kävimme pyörähtämässä myös meidän varauroksen luona, mutta tämänkään kokeneemman herraskoiran kanssa ei hommasta tullut sen kummempaa. Koska en halua turvautua keinosiemennykseen tai pakkoastumiseen, niin Wicca saanee jäädä nyt sitten vanhaksi piiaksi. Pennut olisivat olleet erittäin tervetulleita, mutta niiden saaminen ei meidän maailmaa kaada. Wicca on yhtä rakas kuin ennenkin ja nyt voimme rauhassa keskittyä muihin harrastuksiin ja touhuamisiin. 

Tokossa on nyt tarkoitus treenata kevään ja kesän aikana avoimen luokan liikkeet kuntoon, syksyllä olisi tarkoitus mennä virallisiin kisoihin. Hallan kanssa treenailen nyt ihan hauskoja pikku temppuja sekä myös vanhoja juttuja pitäisi hieman hioa pikkutarkemmiksi. Nyt olen pari kertaa ottanut Hallan kanssa ruutua, tuota meidän murheen kryyniä, ja se olisi myös tarkoitus saada kasaan. Tokoilun lisäksi koirat ovat pääseet juoksentelemaan jäälle ja metsiin, ja myös uuusia koirakavereita on tullut paljon tapailtua.  

Parin kuukauden päivityskatkon jälkeen onkin taas aika päivittää kuulumiset. Koirat ovat olleet pariin otteeseen Outokummussa hoidossa, ja ovat viihtyneet siellä hyvin. Kotona olemmem keskittyneet lähinnä lenkkeilyyn ja metsäretkiin toisten koirakavereiden kanssa, tokoilua on ollut harvakseltaan (johtuen ihan täysin omasta mielenkiinnon ja jaksamisen puutteesta). Mutta on hämmästyttävää huomata, että vähäisestä treenistä huolimatta on pientä edistystäkin tullut.

Halla:    Perusnouto sujuu erinomaisesti! Halla ei karkaa ennenaikaisesti vaan jää odottamaan käskyä. Nouto on vauhdikasta, tosin välillä neiti hyökkää  turhankin innokkaasti kapulan kimppuun, mutta palautukset ovat parantuneet. Luoksetulon pysäytyksissä "maahan!"- käsky on selvästi vahvempi, seisomisessa Halla tahtoo edelleen hiipiä luokse. Seuraamiset ovat ennallaan, eli aika hyviä mielestäni Kaukot toimivat, nyt pitäisi ruveta treenaamaan myös seisomista kaukoissa. Myös hyppyyn pitäisi saada Hallalle varmuutta, se kun tahtoo välillä säikkyä estettä, jos este vähänkin rämisee tuulessa tms.

Wicca:  Nouto on myöskin parantunut, luovutusta pitää vielä parantaa. Samalla toivon mukaan Wiccan ote kapulasta paranee, välillä kapula roikkuu suusta miten sattuu. Estehyppy sujuu ihan ok, samoin kaukot lyhyellä välimatkalla. Välimatkan pidentäminen onkin seuraava askel kaukoissa. Paikkamakuu on sujunut yllättävn hyvin, Wiccalle tuntuu olevan paikkamakuu jopa helpompi, kun minä olen piilossa. Pisin aika paikkamakuussa on ollut n. 2,5 minuuttia, joten tässäkin seuraava askel on ajan pidentäminen. Liikkeestä pysäytys - välillä sujuu, välillä ei. Tämä on tällä hetkellä meidän suurin kompastukivi. Pääasiassa Wiccan kanssa suunnitelmissa on vaan lisätreeniä, yksityiskohtien hiontaa ja varmuuden saamista liikkeisiin. Naksutimen käyttöönotto on kyllä parantanut Wiccan osaamista, ja se on sopinut Wiccalle hyvin, vaikka alussa epäilinkin sen toimivuutta. Loppupalkasta alan luopumaan, sillä Wicca on oppinut sen liiankin hyvin, ja aina treenipätkän jälkeen se olisi valmis juoksemaan autolle palkkaa saamaan 

Alkuvuodesta olen miettinyt ilmoittavani Wiccan johonkin näyttelyyn, en vielä tiedä minne. Ilomantsin ja Tuusniemen näyttelyissä on tutut tuomarit, joten ne ehkä jäävät välistä. Tammikuun lopulla olisi Kuopiossa erkkari, joten ehkä sitten sinne, riippuen karvan määrästä. Tällä hetkellä Wicca on täysin ilman alusvillaa... Helmikuussa olisi odotettavissa myös Wiccan juoksut, joten silloin vierailemme vielä kerran Venkun luona. Jos niitä pentuja vaikka nyt kolmannella kerralla tulisi...    

Kesä urahti taas hirmuista vauhtia ohi joten on aika päivitellä taas meidän kuulumisia. Wiccan ja Venkun lemmenloma ei tuottanut haluttua tulosta ja pentuja ei ole tulossa Tenkkapoohon. Meidän pentuhaaveet jäävät nyt tauolla ja talven aikana mietimme uusia kuvioita. 

Wiccan kanssa kävimme heinäkuun alussa tokokilpailussa, tuloksena oli kakkostulos alokasluokassa. Ilma oli aivan liian kuuma tokoilulle, hiekkakenttä kuumeni niin paljon, että siinä ei voinut paljain jaloin olla. Ei ihmekään, että kilpailun aikana ei paljon perusasentoja ja maahanmenoja nähty, kun koirat eivät yksinkertaisesti kyenneet makaamaan kuumalla kentällä. Wiccakin hyytyi yksilöliikkeissä ihan täysin ja maahanmeno meni nollaksi. Tämä olikin meidän viimeinen kisa alokkaassa, olemme ruvenneet treenailemaan uudella innolla avoimen luokan liikkeitä.

Elokuun alussa kävin turistina Kuopion SavoShowssa ja sieltä mukaan tarttui koirille uusi peti ja Hallalle arvoruusuke "Best In Home", mitä se todellakin on. Halla oli ylpeä uudesta BIH-tittelistään.

Kesällä tytöt pääsivät nuuskuttelemaan myös verijälkeä, tarkoituksena olisi verettää vielä ennen lumia ainakin yhdet jäljet lisää. Koirat olivat kesällä pitkiäkin aikoja hoidossa Outokummussa, kuumuutta paosa. Siellä ne uivat ja söivät hyvin, Wiccakin oli saanut pari kiloa lisää. Ilmojen viiletesssä otankin taas Canicross-vyön esille ja lähdemme karistamaan kertyneet kesäkilot lenkkipoluille.