Wicca aloitti juoksunsa 21.tammikuuta, joten suuntasimme kohti Espoota Wiccan 11.-13. juoksupäiville. Beiko oli hurjan hienossa kunnossa ja koirilla kohtasi kemiat alusta lähtien hyvin. Sekä Wiccalla että Beikolla riitti halua ja yritystä perheen perustamiseen, mutta siitä huolimatta ne eivät jääneet nalkkiin kertaakaan. Pari kertaa oli "läheltä piti" tilanne, kun Beiko rupesi jo hyppimään takatassuillaan tasajaloin Wiccan päällä, mutta aina viime hetkillä se hyppäsi alas. En tiedä oliko Wiccan tärppipäivät vielä sitten hieman vaiheessa vai eikö Beiko 6-vuotiaana ensikertalaisena osannut hoitaa hommaa loppuun asti. Pentuhaaveet murenivat ja pakko oli vaan hyväksyä tilanne: Wicca ja Beiko eivät saisi pentuja. Harmituksen ja pettymyksen määrää ei voi edes sanoin kuvata

Koska pentuja ei nyt keväällä tule, on aika katsoa tulevaisuuteen. Keväällä on muutamia tokokisoja- ja kursseja tiedossa, jonne voisin Wiccan ilmoittaa. Myös uuden uroksen etsiminen alkaa, sillä Wiccalla on seuraavat juoksut kesällä, jolloin voisi yrittää uudelleen. Toivottavasti myös Beikolla onnistuisi uudelleen toisen nartun kanssa. Aivan mahtava uros, harmi jos se jää käyttämättä.   

Emäntä oli ilmoittanut miut Helsinkiin Voittaja -09 ja Pohjoismaiden voittaja -09-näyttelyihin. Matkaan lähdettiin 11.12. perjantaina Pendolinojunalla. Emäntää vähän jänskätti miten mie osaan käyttäytyä junassa, kun en aiemmin ole ollut, mutta miehän matkustin kuin vanha tekijä!

Tässä mie meen hymy huulilla jossain Lappeenrannan kohdilla.

Mie kattelin maisemia aikana kuluksi. Onneksi konduktöörisetä oli kiltti, eikä sanonut mitään, vaikka istuin penkillä. Miulla kuin oikeesti olisi ollut vain lattiapaikka....

Perille saavuttiin perjantai-iltana ja vastassa oli emännän mukava ystävä. Vähän aikaa me käveltiin keskustassa, mie pissasinkin sinne, ja sitten me lähdettiin lähijunalla Kirkkonummelle. Illalla käytiin vielä piristävä iltalenkki merenrannassa.

Aamulla oli aikainen herätys, kun miun kehä alkoi jo puoli 10. Taas me matkustettiin lähijunassa ja samassa vaunussa olikin tuttuja: miun sulhanen Beiko, Beikon isäntäperhe, Beikon kasvattaja koirineen ja koirien omistaja! Oikea porokoiravaunu siis. Me saatiin paljon huomiota.

Beikosta ja miusta piti ottaa kihlajaiskuvat, mutta me ei oikein lämmetty toisillemme. Beiko haukkui minua nartuksi ja mie näytin sille hammasta. Tämä on ainut yhteiskuva joka meistä saatiin:

Mut salaa kyllä ihastuin Beikoon: se on ollut kuntokuurilla ja näytti niin komealta, että miulta meinasi lähteä tassut alta!

 Beiko

Lauantain kehä oli ulkona, onneksi ei ollut kovasti pakkasta, muuten mie oisin paleltunut, kun paikalla seisoskelua oli aika paljon. Välillä mie kyllästyin ja rupesin aikani kuluksi haukkumaan. Hau hau!

Välillä käytiin sisällä juomassa kahvit, tai mie lähinnä haukkasin koirankeksiä.

Ja emäntä sai miusta kuvan messarin siniseltä matolta. Mie näytin kuulemma aivan ihanalta!

Tuomarina meillä oli Paavo Mattila, joka on aina tykännyt miusta. Nytkin se antoi miulle ERInomaisen laatuarvostelun. Mutta se tykkäsi paljon myös muista valioluokan nartuista, joten mie jäin sitten valioluokassa viidenneksi. Muta mie ja emäntä oltiin tosi tyytyväisiä!

Kuvan on ottanut T.K.

Sitten me matkustettiin taas lähijunalla Kirkkonummelle ja kanssamatkustajat kehuivat kovasti miuta, kuinka kiltti ja rauhallinen mie olin. No olin kai, kun olin jo aika väsynyt. Tässä kuvassa mie matkustan emännän ystävän kainalossa.

Sitten pääsin juoksemaan irti Siuntion metsään ja löysin heti sopivan raatopaikan missä piehtaroida. Emäntä oli aika kauhuissaan, kun minnuu ei voinut enää edes pestä. Mutta mie rauhoittelin, että tämä on vaan tuomarin hurmaamiseksi. Olen kerran aiemminkin piehtaroinut raadoissa päivää ennen näyttelyä ja varmaan hajun takia tuomari kruunasi miut rotuni parhaaksi. Ehkä se toimisi myös tällä kertaa.

Sunnuntain tuomari oli kyllä oli tiukka, se arvosti hännän kantoa ja liikettä. Molempia miulta onneksi löytyy ja haju varmaan oli viimeinen piste, sillä tuomari rankkasi miut kolmanneksi kauneimmaksi porokoiranartuksi.

Näin ihana mie olin sunnuntaina. Kuvan on ottanut Riikka neuvonen.

Emäntä oli kyllä niin riemuissaan ja mie olin tyytyväinen itseeni. Sitten me ehdittiin hieman shoppailla, emäntä osti miulle ja Hallalle uudet valjaat ja herkkuja.

Tässä mie olen messukeskuksen edessä uudet valjaat päällä. Sitten meidän olikin aika lähteä junalla kohti kotia. Junassa mie nukuin melkein koko matkan, olin ihan poikki.

Kotiasemalla meitä oli isäntä odottamassa ja kun päästiin kotipihalle, mie katselin hetken ihmeissäni ympärilleni. Mie en voinut uskoa todeksi, että vihdoin oltiin kotona! Mie sain ihan mahdottoman hepulikohtauksen, kun mie viimein tajusin, että kotona ollaan. Mie hypin ja haukuin pihalla, mie heittäydyin maahan pyörimään ja mie juoksentelin hetken ympäriinsä. Kotona mie sain kipollisen ruokaa ja sitten mie rupesinkin nukkumaan sohvalle. Kyllä reissu oli mahtava, kiitos  Outille ja Antille kun saimme olla vieraina! Mutta kotiinkin on kiva tulla takaisin.

Halla oli sillä aikaa kun mie olin Helsingissä viettänyt laatuaikaa Outokummussa, ulkoilen, syöden ja sohvalla maaten.

Mie ja Halla toivotetaan kaikille oikein mukavaa ja lämpöistä joulua ja menestystä uudelle vuodelle! Mie toivon saavani paljon siankorvia joulupukilta, ne on aika herkkuja miun mielestä. Ja mie oon ollu niin kilttikin tänä vuonna, että lahjoja on varmasti luvassa.

Viimeinen este pentusuunnitelmiesn tieltä on poispyyhkäisty, sillä Wicca kävi eilen silmäpeilauksessa ja eläinlääkäri totesi silmien olevan edelleen puhtaat ja terveet. Nyt sitten odottelemme vain juoksuja alkaviksi tammikuussa että Wicca ja Beiko pääsevät treffeille

Halla oli mukana eläinlääkärissä, sillä molemmat koirat saivat myös rokotteet. Marko lähti varmuuden vuoksi mukaan, sillä epäilin etukäteen, että Halla pitäisi kantaa vastaanoton sisälle. Hallalla on paha eläinlääkärikammo, johtuen kolmen vuoden takaisesta sterilisaatioleikkauksesta, sen jälkeen Halla ei ole omin tassuin kävellyt klinikalle vapaaehtoisesti sisälle. Mutta tällä kertaa halla olikin oikein reipas tyttö ja nenänpää uteliaasti väristen se tassutteli varovaisesti klinikan ovesta sisään Wicca perässään. Sisällä se oli hyvin jännittynyt mutta antoi hienosti laittaa piikit niskaansa. Meidän rohkea pikku- Halla    

Välillä meinaa unohtua, että kotisivujakin pitäisi päivitellä....

Ensin tokokuulumisia. Tokokausi on päättynyt meidän osalta, kauden tuloksena oli yksi 1-tulos, kaksi 2-tulosta ja kaksi 3-tulosta. Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta kokemusta saatiin, sekä minä että koira.

Toiseksi viimeiset kisat Joensuussa olivat kyllä uramme pohjanoteeraus, ei tosin pistellisesti. Tekisi mieli vaan unohtaa koko kisat, niin huono fiilis niistä jäi. Hölmänä rupesin treenailemaan ennen omaa vuoroa vielä epävarmoja liikkeitä, mm. liikkeestä seisomista. Wiccan meni "Seiso"-käskystä maahan, jolloin toruin sitä hieman ja otettiin liike uudestaan siihen asti, että se jäi varmasti seisomaan. Seuraavaksi otin sitten liikkeestä maahanmenoa, ja Wicca -tietenkin- jäi seisomaan.... Ja taas sitä reppanaa toruttiin... Lopulta koko koira oli niin epävarma, mitä se saa tehdä ja mitä ei, että se jännittyi kehässä kokonaan ja meni ihan toimintakyvyttömäksi. Meinasin jo keskeyttää koko kisan, mutta sinnikkäästi tuomarin avulla vedettiin meidän surkea esitys loppuun ja saatiin raavittua kasaan 131 pistettä ja kolmas tulos. Wicca teki parhaansa oli hieno koira, mutta itseäni harmittaa, kun piti mennä pilamaan koko kisa koirankin osalta. 

Viimeiset kisat menivät sitten ihan hyvin. Paikkamakuu meni harmillisesti, ja hieman odottamatta, nollille Wiccan noustessa ylös ja kävellessä pari askelta minua kohti. Syitä olen tähän yrittänyt pohtia, ja todennäköisesti Wicca ei vaan kuullut kaikuvassa hallissa "paikka-"käskyäni ja hämmentyi, kun hävisin sen rinnalta toiselle puolelle maneesia. Käskyn antaessani se vielä katsoi viereistä koiraa eikä minua. Yksilöliikkeet sen sijaan menivät yli odotusten ja loppupisteitä saatiin kasaan 142,5 pistettä ja 2-tulos. Tietenkin jäi harmittamaan tuo paikallamakuun nollautuminen, ilman sitä olisi ykköstulos ollut varma. Mutta tähän on hyvä lopettaa tämä kausi ja ensi syksynä onkin uudet kujeet :)

Wiccan luonnetesti meni odotusten mukaisesti, loppupisteet 155 pistettä. Wicca oli välinpitämätön tuomareita ja uhkaavia hyökkäyksiä kohtaan. Hyökkäyksessä se piiloutui selkäni taakse ja olisi lähtenyt karkuun jos hihna olisi antanut periksi. Minut hieman yllätti se, että Wiccan puolustushalu oli aika pieni, neiti tänttähäärä kun yleensä on menossa häntä pystyssä joka paikkaan, vaaroja kaihtamatta. Pimeässä huoneessa se oli hieman varovainen ja käytti hajuaistiaan minut löytääkseen. Kelkka ja möröt saivat haukut osakseen, mutta Wicca pääsi hyvin tilanteista yli. Ensimmäiseen laukaukseen se reagoi kuuntelemalla, mutta kaksi seuraavaa laukausta ei saanut enää mielenkiintoa osakseen. 

Luonnetestistä löytyy kuvia gallerian puolelta ja sekä luonnetesti- että tokotulokset ovat päivitetty Wiccan tulostietoihin.

Hyviä uutisia kuului Espoon suunnalta, sillä Wiccan sulhanen Beiko oli testattu prcd-PRA-statukseltaan A:ksi. Koska myös Wicca on A, tulevat pennut olemaan myös terveitä :) Maanantaina on viimeisen jännityksen paikka, kun koirat menevät rokotettaviksi ja samalla reissulla Wiccalta peilataan silmät. Jos niissä ei ole mitään hälyttävää, alkaa juoksujen odotus...

Tokokisoja on takana taas kahdet, yhdet möllit ja toiset viralliset.

Möllit menivät yllättävän hyvin, palkkasin Wiccan joka liikkeen jälkeen nameilla ja kehuilla, tosin Wicca arvosti nameja enemmän... Paikkamakuu meni todella hyvin, seuraamisissa oli vieläkin liikaa väljyyttä. Liikkeestä seisominen meni nolliksi, sillä Wicca näppäränä tyttönä tipahti alas maahan käskysanasta. Jos olisi ollut liikkeestä maahanmeno, olisi tullut täydet pisteet... Luoksetulossa Wicca lähti laukalla tulemaan luokse, mutta kesken kaiken lennähti kärpänen Wiccan eteen, jota Wicca yritti hetken aikaa ottaa kiinni. Kun se taas muisti, mitä sen piti tehdä, se tuli nätisti ravilla luokse. Ihan tyytyväinen kuitenkin olin suoritukseemme. Varmaan välipalkat edesauttoivat siihen, että kaikissa liikkeissä Wicca lähti hyvin seuraamaan mukaan eikä ennakoinut tulevaa hidastamalla jo parin askeleen jälkeen.

Möllitoko selvästi ennakoi tulevaa, sillä viikkoa myöhemmin virallisissa kisoissa suorituksemme oli melkein samanlainen kuin mölleissäkin. Liikkeestä seuraaminen meni nolliksi maahanmenon takia, seuraamiset jätättivät, mutta Wicca lähti reippaasti mukaan joka liikkeeseen. Paikkamakuu meni tälläkin kertaa hyvin, siitä saimme täyden kympin. Mutta tasapainon vuoksi pitää tietenkin muiden liikkeiden sitten hajoata... Pisteitä saimme kuitenkin 153, joten ilman yhden liikkeen nollausta olisi ykköstulo tullut. Jos, jos... Jossittelulle on aina tilaa, mutta enempää ei passaa ajatella tulosta, sitä enemmän se rupeaa harmittamaan. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, Wicca oli reipas ja itselleni jäi mukava tunne kokeesta. Seuraavissa treeneissä voisi ruveta hyödyntämään enemmän isoa loppupalkkaa ja jättää välipalkat vähemmälle. Tällä kertaa sain todistusaineistoakin kisoista, sillä Leenalla oli onneksi kamera mukana. Kiitos kuvista! Kaikki kuvat Leena K.

 Wicca paikkamakuussa.

 Valmistelu seuraavaan liikkeeseen.

 Hyppy!

Loppupalkka oli Wiccan mieleen, nam!

Hallan kanssa olen treenaillut ruutua ja noutoa, ja tutustuminen metallikapulaan jatkuu. Olen muutamia kertoja ottanut myös esine-etsintää ja molemmat tytöt ovat ihan tohkeissaan siitä. Varasin tytöille rokotukset marraskuulle ja samalla Wiccalta peilataan silmät.