Hengissä selvittiin Savoshowsta. Kolmipäiväinen kansainvälinen näyttely veti monia tuhansia koiria ja ihmisiä, ja tungos oli sen mukainen. Itse osallistuin Wiccan kanssa vain lauantain näyttelyyn. Lapinporokoiria oli lauantaina kehässä peräti 23 kpl! Wicca sai taas upean arvostelun, vaikka norjalainen tuomari moittikin sitä liian pulleaksi. Itse ehdin juuri ennen kehään menemistä kysellä Helenalta, että näyttääkö Wicca sen mielestä lihavalta. :) Tuomari sanoi vielä kirjallisen arvostelun lisäksi minulle, että Wicca on upea koira, mutta en saa lihottaa sitä enempää, please. Wiccalle onkin kesän aikana maistunut grillimakkara jos toinenkin, onneksi tässä on pari kuukautta aikaa tiputtaa parit ylimääräiset kilot ennen seuraavaa näyttelyä. Wicca onkin kumma koira, se nimittäin turpoaa helposti. Jonakin päivänä se näyttää todella hoikalta, seuraavana päivänä taas siltä, kuin se olisi valmiina rasvaimuun. En tiedä, johtuuko turpoaminen viljasta vai mistä, pitää ruveta tarkkailemaan asiaa.

Anyway, Wicca pokkasi Kuopiosta sertin ja vara-CACIBin, ollen toiseksi paras narttu. Iästä puuttuu harmillisesti vieläkin yksi kuukausi, muuten Wiccasta olisi tullut jo Suomen muotovalio. Nyt sillä on kasassa jo neljä sertiä, yksi CACIB ja yksi vara-CACIB.

Tässä vielä Wiccan arvostelu, suomensin sen englannista:

Erittäin suloinen ja feminiininen. Hyvät korvat, hyvä alapurenta (tai -leuka?). Vuohiset hieman matalalla painon vuoksi. Hyvät mittasuhteet. Vahva luusto. Suuri säkä. Aika lihaksikas. Hieman kapea takaa. Ok edestä. Erittäin hyvin esitetty.

Wiccan matkakumppani Luigi sai myös oikein hyvän arvostelun, silti (puusilmä)tuomari antoi arvosteluksi "vain" erittäin hyvän. Kaikkihan sen tietävät, että Luigi on ERInomainen koira, toivottavasti seuraavissa näyttelyissä Luigi saa jo sen niin-lähellä-olevan Sertin. :)

Wiccan ja Luigin ollessa näytelmissä, nautti Halla Outokummussa puutarhan antimia. Se söi suoraan mansikkamaalta tuoreita mansikoita, herkutteli vadelmilla ja naposteli muutaman sokeriherneekin. Halla oli käynyt lisäksi virkistymässä Särkiselän kirkkaassa järvessä isän kanssa. Illalla kotiin päästämme koirakaverukset olivatkin ihan puhki ja uni maistui jälleen, omistajien saadessa jälleen kerran korkata pullon kuohuvaa Wiccan menetyksen kunniaksi.

Loppuun vielä Wiccan mietteet lihavaksi haukkumisesta, JukkaPojan sanoin:

Pitää olla pikkasen paksu, (paksu)
Paksu, (paksu)
Paksu. (paksu)
Pitää olla pikkasen plösö, (plösö)
Plösö. (plösö)
Pläski. (pläski)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu)
Matskuu, (matskuu)
Matskuu. (matskuu)
Just det.