Viime viikot ovat menneet aurinkoisten metsälenkkien parissa. Kovat pakkaset ovat onneksi hellittäneet ja Wiccankin juoksut loppuivat, joten koirien kanssa on mukava taas samoilla metsissä. Tokopuuhat ovat jatkuneet, vaikka treeneistä en pahemmin ole blogiin kirjoitellutkaan. Keskimäärin kerran viikkoon olemme kokoontuneet porukalla treenailemaan. Ilmoitin Wiccan 13.3. tokokisaan, vaikka ihan täydellistä kisakuntoa Wiccalla ei nyt olekaan. Valeraskaus alkaa vaikuttamaan Wiccaan, ja se elää pienessä kuplassa, johon mahtuvat vain hän ja hänen "pentunsa". Sitä ei hirveästi kiinnosta, mitä minä sille sanon... voi iiks...

Tänään oli vuorossa möllitoko, johon osallistuin Wiccan kanssa. Tulos oli jälleen hyvin meidänlainen, pisteitä saimme 167, eli ykkösen verran. Paikkamakuusta saimme 8, sillä Wicca nousi viime sekunneilla istumaan. Vieraampi halliympäristö ja se, että emme ole vähään aikaan tehneet pitkiä paikallaoloja vaikuttavat varmasti asiaan. Tämä siis ensi viikon treeniohjelmaan.

Jättävät liikkeet meni hyvin, niissä ei ollut sanomista, mutta meidän kompastuskiveksi tuli taas seuraamiset. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... Viime syksynä seuraamiset alkoivat sujua hieman paremmin, mutta puolen vuoden päämäärätön treeni on tuonut vanhat virheet jälleen esille. Seuraamisissa Wicca ennakoi, se jää paikoileen ja koomailee ihmeellisesti, välillä menee jopa maaten kesken seuraamisen.  Näihin tarvitaan nyt paljon häiriötreeniä, että saadaan seuraamiset kuntoon. Periaatteessa Wicca siis jo tietää, miten koe etenee ja ennakoi tulevaa. Se varmaan osaisi suorittaa alokasluokan ilman minuakin, joten seuraavissa kokeissa se voisi kilpailla ilman minuakin. Lähden vaan kuskiksi mukaan... :/

Seuraavalla viikolla ei ole siis tekemisen puutetta, kun viime hetken paniikkitreeneissä yritän treenata Wiccan hieman kisakuntoisemmaksi. Onneksi tämäkään ei jäänyt taas kuin viime tippaan. Pitäisi varmaan olla näissäkin hieman suunnitelmallisempi. Tosin meillähän meni koko kevään suunnitelmat uusiksi kun pentuja ei tulekaan. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan Wicca kasvattaisi nyt vauvamasuaan ja tokokausi olisi jäänyt meiltä kokonaan väliin, ehkä syksyn kisoja lukuunottamatta.  

Muuten koirat voivat hyvin, tosin Halla on pitänyt meitä monena yönä hereillä. Aamuyöllä kun aura-autot lähtevät liikenteeseen, herää Halla niiden ääniin ja piippailee kulkien asunnossa levottomana ympäriinsä. Se pelkää aura-autoja, jotka rymistelevät suoraan ikkunan alla. Mutta muuten se on ollut hyvin energinen ja touhukas, sillä riittää intoa vaikka muille jakaa. Tokonouto alkaa olla hyvällä malilla Hallan kanssa, palautuskin alkaa jo sujumaan paremmin.