Aika päivittää taas kuulumiset. Mennään ensin hyviin uutisiin:

Vietin viime viikonlopun Suomen kennelliiton kasvattajan peruskurssilla ja lopputentti meni läpi pistein 36/40. Tämä tarkoittaa sitä, että voin hakea omaa kennelnimeä. Viime päivät onkin mennyt pyöritellessä erilaisia nimivaihtoehtoja. Yksi vahva ehdokas on jo, mutta varmuuden vuoksi pitää keksiä muutama varanimikin. Se onkin sitten eri asia, milloin ensimmäiset kennelini kasvatit näkevät päivän valonsa. Jos Wicca saa kunnian aloittaa kasvatustyöni, niin sen pennutus olisi ajankohtaista keväällä 2010, muusssa tapauksessa kasvatustyö siirtyy vielä kauemmaksi tulevaisuuteen.

Sitten huonoihin uutisiin: Wicca teloi tassunsa ja on nyt toipilaana :( Sunnuntaina kävin koirien kanssa pellolla kävelemässä, missä ne saivat juosta vapaana. Lähtiessä kotiin päin huomasin kummankin koiran tassujen olevan veressä. Kotiin päästyämme huuhtelin koirien tassut ja selvisi, että Wiccalla on oikean etutassun polkuanturassa n. 1 cm viiltohaava, mistä kaikki veri oli peräisin. En tiedä missä vaiheessa Halla oli sotkenut tassunsa Wiccan vereen, sillä Hallalta ei haavoja löytynyt.

Koska sunnuntai iltaisin on niin "helppo" saada eläinlääkäriä, ja Wicca oli vasta pari viikkoa sitten rauhoitettu lonkkakuvia varten, en soittanut Wiccalle eläinlääkärille tikkausaikaa. Tikkejä varten koira pitää aina rauhoittaa. Maanantaina Wicca olisi ollut turha viedä enää eläinlääkäriin, sillä vanhaa haavaa ei tunnetusti voi ommella ja hoito-ohjeet olisivat olleet samat kuin mitä olin jo tehnyt. (Kiitos Hallan tassutapaturmien minulla alkaa olla liikaakin kokemusta tassuhaavojen hoidosta...) Tämä viikko pitää ottaa iisisti lenkkien suhteen ja kunhan haava on umpeutunut enemmän, voi tassusiteenkin ottaa pois ja pitää päällä vaan lastensukkaa suojana. (Wiccalla on hieno sininen lasten jarrusukka sisällä suojana sekä ulkoillessa punainen kurarukkanen).   

Wiccan tapaturman takia olen saanut nauttia Hallan kanssa kahdestaan rauhallisista pitkistä lenkeistä tämän viikon. Hallan kanssa on niin ihana kulkea yhdessä lenkeillä, tuntuu, ettei koiraa ole ollenkaan mukana. Halla tassuttelee vierellä, ei rähise vastaantuleville koirille ja on muutenkin niin vaivaton. En tarvitsisi Hallalle hihnaa ollenkaan, mutta kaupunkin järjestyssäännöt vaativat sen. Ihana viettää laatuaikaa Hallan kanssa, ilman Wiccaa. :) Nämä ovatkin harvinaisia tilaisuuksia, sillä yleensä ajanpuutteen takia ulkoilutan koirat samalla kertaa. Ja nekin tykkäävät juosta yhdessä ulkona.