Nenäpunkit ovat onneksi jo häviämään päin, likat eivät ole tirskuneet enää moneen päivään. Wicca oli jo pari päivää ensimmäisen tabletin jälkeen kunnossa, Halla aivasteli vielä viikon sen jälkeen. Soitin jo uudestaan eläinlääkärillekin, eikö lääke ole vaikuttanut, mutta jo seuraavana päivänä Halla oli parempi. Toinen, ja samalla viimeinen, tabletti annetaan nille reilun viikon kuluttua, ja sitten nenäpunkit viimeistään ovat hävinneet.

Wiccalla on selvästi alkamassa elämänsä toiset juoksut, lenkillä se tiristää merkkipisuja metrin välein ja kaikki hajut kiinnostavat. Muutaman kerran se on koulutustilanteessa lähtenyt "ihanan" hajun perässä huitelemaan aivan muualle, eikä niissä tilanteissa korvia ole tietenkään päässä. Siitä on tullut myös aika aggressiivinen, leikkiessä se tahtoo ottaa hampailla kiinni käsivarresta ja Hallan kanssa remutessa se örisee ja murisee, ja puskee peppu edellä Hallan päälle. Taitaa PMS-oireet vaivata muitakin kuin ihmisnaisia... ;)     

Hallan ja minun ekat möllitokot lähestyvät, ja niitä varten olenkin treenaillut Hallan kanssa kovasti alokasluokan liikkeitä. Seuraamisesta ja estehypystä olen ottanut tehotreenit, ne olivatkin jo hieman unohtuneet Hallalta. Seuraamisesta se tahtoi aina jäädä paikalleen, tai pysähtyi kesken kaiken, selvästi odottaen, että antaisin sille muka uuden käskyn "seiso" tai "maahan" (Aikaisemmin harjoittelimme liikkeesta seisomista ja maahanmenoa, joten ne olivat jääneet liiankin hyvin Hallan mieleen). Saan olla oman vasemman käteni kanssa tarkka, että en heilauta sitä seuraamisessa, sillä Halla tulkitsee sen heti "seiso"-käskyksi, ja jää paikalleen. 

Möllitokon suhteen olen muuten luottavainen, ainoastaan se jännittää, hyytyykö Halla taas kesken. Sillä tahtoo tilanteissa, missä on muita koiria, tulla paniikki päälle ja silloin sille on turha sanoa yhtään mitään. Koko koira menee aivan katatoniseen tilaan, missä sillä on ainoastaan yksi ajatus päässä: "PAKENE!". Halla on niin herkkä koira, että yksi paha säikähtäminen treeneissä on saanut sen kammoksumaan vastaavanlaisia tilanteita. Pikkupojat heittelivät isohkoja kiviä asfaltille meidän treenipaikan läheisyydessä (että ärsyttää vieläkin!), mistä Hallan mielestä lähti samanlainen ääni kuin ukkosesta (Halla pelkää kuollakseen ukkosta), ja se riitti suistamaan pienen koiran mielen täysin raiteiltaan.  

Pikku hiljaa olen kokeillut siedätyshoitoa, ja tuttujen koirien kanssa treenaminen sujuu jo mainiosti, mutta yleiset tilanteet ovat vielä arka paikka Hallalle, enkä usko, että siitä ikinä enää tulee varmahermoinen koira kisatilanteissa.  Harmittaa, kun Halla on muuten todella lahjakas koira, ja sitten sen tokoura tyssäsi näin "turhaan" asiaan. Näihin möllitokoihin uskalsin lähteä sen takia, että ne pidetään ulkotiloissa ja paikalle tulee vain harvoja koirakkoja, joista suurin osa on hiljaisia noutajia. Halla pelkää nimittäin myös kiivaasti haukkuvia isoja koiria, varsinkin räksyttävät saksanpaimenkoirat ovat sille kauhistus, joten kaikki pk-koulutukset - ja tilaisuudet on suljettu Hallan kohdalta pois.