Juhannuksen jälkeen koittaa taas paluu arkeen. Ihmisillä se tarkoittaa töihin palaamista (mikä kesäloma?!?) ja koirille n. 7 h yksin oloa päivässä. Vähän jännitti kesän alussa, miten koirat suhtautuvat olemaan päivät kahdestaan. Halla ja Wicca jäivät nyt nimittäin ensimmäistä kertaa elämässään kunnolla yksin työpäivän ajaksi, sitä ennen epäsäännöllinen opiskelija-aikataulu oli mahdollistanut sen, että koirien ei tarvinnut olla viittä tuntia pitempään kotona kahdestaan. Mutta huoli on ainakin tähän asti osoittautunut turhaksi: koirat ovat hyvin olleet kotona, mitään ei ole tuhottu ja hiljaakin on oltu, ainakaan naapureilta ei ole tullut valituksia. Jotain koirat kuitenkin touhuilevat päivän mittaan, yleensä niiden oma peti on siirtynyt maagisesti olohuoneesta meidän makuuhuoneeseen ja silloin tällöin löytyy kenkä sieltä, missä sen ei pitäisi olla.

Olin Wiccan kanssa intensiivisellä nouto-kurssilla. Kokoonnuimme pienellä porukalla kolme kertaa ja nyt on jo syntynyt tuloksia. En ole opettanut koirille noutoa, joten kaikki oli meille aivan uutta. Nyt Wicca osaa jo käskystä ottaa noutokapulan suuhunsa ja pitää sitä siihen asti, kun käsken sen päästämään irti. Seuraava askel on ottaa varsinainen nouto mukaan ja ruveta harjoittelemaan luopumista. Hallan kanssa olen myös ruvennut treenaamaan noutoa, nyt Hallakin ottaa jo mielellään pienen treenikapulan suuhunsa, kohta vaihdan sen varsinaiseen painavampaan noutokapulaan.

Juhannus meni nopeasti saunoen, grillaten ja auringossa maaten. Ihan laiskottelemaan ei päästy, kun kävimme Helenan ja Luigin kanssa juhannusaattona retkeilemässä Outokummun kauniilla luontopolulla ja juhannuspäivänä vedimme koirille verijäljen maastoon. Kaninnahka oli unohtunut kotiin, joten tällä kertaa verijäljen päästä löytyi kolme mehukasta metukanviipaletta (mikä ainakin Hallasta ja Wiccasta oli huippujuttu!). Jälki oli reilu neljä tuntia vanha, kun vein Hallan sille, ja Halla toimi kun ammattilainen, hieman hitaanpuoleisesti tosin. Makaus meinasi Hallalta mennä ohi, joten minun piti palauttaa se siihen, mutta muuten jälki sujui hienosti. Wiccan kanssa sen sijaan pusikot ryski, kun neiti Tänttähäärä painoi jäljellä liina kireällä. Kauhea kiirus ja olin välillä liinan kanssa ihan solmussa, kun Wicca kieputti sen pusikoiden ympäri. Vauhti kyllä korvasi järjen täydellisesti Wiccan vuorolla! Ihme kyllä, Wicca merkkasi makauksen paremmin kuin Halla, ja jäljen päässä olleet metukat maistuivat Wiccalla hyvin, vaikka niissä muutama muurahainen olikin. (Halla sen sijaan ei suostunut syömään omia metukanpalasiaan, ennen kuin olin huitonut muurahaiset niistä pois).

Wiccalla ei ole vieläkään alkaneet toiset juoksut, vaikka odotin niitä jo toukokuussa alkaviksi. Menemme elokuussa Savo-Shown koiranäyttelyyn, joten toivottavasti Wiccalla ei ole silloin juoksut ja/tai karvanlähtö.