Pitkästä aikaa päivityksiä blogiimme! En ole kirjoitellut moneen kuukauteen kuulumisia, sillä arkista aherrusta lukuunottamatta ei hirveästi päivitettävää ole ollut. Koirien kanssa treenailemme tokoa ja jälkeä säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen nyt innostunut myös jäljestä, sillä se on huomattavasti helpompaa kuin verijälki, ja jäljen voi tehdä myös yksin, toisin kuin hakutreenejä. Ja koirat tykkäävät ihan älyttömästi kun pääsevät käyttämään nenäänsä!
Suurimmat uutiset sijoittuvat viime vuoden loppuun. Ostimme omakotitalon puolen hehtaarin tontilla Kontiolahdelta, läheltä Joensuuta. Nyt on koirillakin vihdoin oma piha, jossa ne pääsevät juoksentelemaan irti. Tämän kevään ensimmäinen iso projekti onkin pihan aitaaminen.
Muuttomme aikoihin joulun alla sattui myös traaginen tapahtuma, joka onneksi päättyi hyvin. Halla katosi. Koirat olivat Outokummussa hoidossa pahimman muuttovaiheemme ajan, ja Halla oli siellä säikähtänyt katolta tippuvaa lunta ja juossut karkuun. Etsimme sitä lähimaastoista pari päivää, ja ilmoitimme siitä kaikille mahdollisille tahoille: koirahoitoloihin, poliisille, metsästysseuroille, netin eri foorumeille, radioon... Halla oli varmasti sen viikon Suomen etsityin koira. Mutta mistään ei kuulunut mitään. Pahinta oli jäädä vain odottamaan, että joku löytäisi sen, elävänä tai kuolleena. Ne päivät olivat surun ja epätoivon täyttämiä. Maanantai-iltana kadotessaan Hallalla oli onneksi valjaat päällä, ja niissä oli puhelinnumero. Lisäksi Halla on sirutettu, joten jos virallinen taho sen löytäisi, löytyisi sieltä minun yhteystietonikin.
Perjantai-aamuna sain soiton mieheltä, joka asui kahdenkymmenen kilometrin päässä Hallan katoamispaikalta. Hän oli aamulla löytänyt kuistiltaa maton päällä kippurassa nukkuvan koiran, joka paljastui Hallaksi. Mies oli ottanut koiran sisälle ja tarjonnut pelokkaalle ja nälkäiselle otukselle ruisleipää. Hän oli huomannut puhelinnumeron valjaissa ja soittanut siihen. Ihana Halla! Ja ihana Hallan palastanut mies! Onneksi Halla, arkuudestaan huolimatta, on kiintynyt ihmisiin, että hakeutui itse niiden luokse kun huomasi, että metsässä juokseminen ei olekaan niin kivaa. Haimme Hallan kotiin ja rapstuksista ei tullut loppua. Tästä lähin Halla joutuukin olemaan aina kiinni vieraassa paikassa ja silloin kun se on hoidossa ilman omia ihmisiä.
Wicca voi sen sijaan hyvin. Se nauttii elämästä niin kuin aina, ja on touhunnut kovasti, välillä hieman omistajan hermoja koettelevalla tavalla. Uudeksi pahaksi tavakseen se on ottanut yksin ollessaan pöytien tutkimisen, ja pari kertaa se on työpäivän aikana syönyt kokonaisen leipäpussin pöydältä. Aiemmin se ei ikinä ottanmut pöydältä mitään, mutta uusi koti on saanut tämän piirteen siitä esille. Eli kotoa lähtiessä pitää tarkistaa aina kaikki pöytätasot, että niissä ei ole mitään Wiccalle kelpaavaa.
Jos kotona tottelevaisuus ei ole ihan priimaa, niin sitä se on kentillä. Kävimme Wiccan kanssa helatorstaina pitkästä aikaa virallisissa tokokisoissa ja ykkönenhän sieltä napsahti! Se oli kolmas ykkösemme alokas-luokassa, joten saimme pronssisen tottelevaisuusmerkin ja Wicca sai koulutustunnuksen TK1. Eli hienosti Wicca on nyt sitten FI MVA TK1 Cossak`s Exotic Elwira
Tästä onkin hyvä jatkaa AVO-luokkiin. AVO-luokan liikkeitä ollaan harjoiteltu, pikku hiljaa ne lähtevät sujumaan, mutta kaikissa on edelleen hiomisen varaa. Mutta ehkä syksyllä voisi mennä, jos ei virallisiin kisoihin, niin ainakin mölleihin kokeilemaan, miten liikkeet sujuvat.
Suurimmat uutiset sijoittuvat viime vuoden loppuun. Ostimme omakotitalon puolen hehtaarin tontilla Kontiolahdelta, läheltä Joensuuta. Nyt on koirillakin vihdoin oma piha, jossa ne pääsevät juoksentelemaan irti. Tämän kevään ensimmäinen iso projekti onkin pihan aitaaminen.
Muuttomme aikoihin joulun alla sattui myös traaginen tapahtuma, joka onneksi päättyi hyvin. Halla katosi. Koirat olivat Outokummussa hoidossa pahimman muuttovaiheemme ajan, ja Halla oli siellä säikähtänyt katolta tippuvaa lunta ja juossut karkuun. Etsimme sitä lähimaastoista pari päivää, ja ilmoitimme siitä kaikille mahdollisille tahoille: koirahoitoloihin, poliisille, metsästysseuroille, netin eri foorumeille, radioon... Halla oli varmasti sen viikon Suomen etsityin koira. Mutta mistään ei kuulunut mitään. Pahinta oli jäädä vain odottamaan, että joku löytäisi sen, elävänä tai kuolleena. Ne päivät olivat surun ja epätoivon täyttämiä. Maanantai-iltana kadotessaan Hallalla oli onneksi valjaat päällä, ja niissä oli puhelinnumero. Lisäksi Halla on sirutettu, joten jos virallinen taho sen löytäisi, löytyisi sieltä minun yhteystietonikin.
Perjantai-aamuna sain soiton mieheltä, joka asui kahdenkymmenen kilometrin päässä Hallan katoamispaikalta. Hän oli aamulla löytänyt kuistiltaa maton päällä kippurassa nukkuvan koiran, joka paljastui Hallaksi. Mies oli ottanut koiran sisälle ja tarjonnut pelokkaalle ja nälkäiselle otukselle ruisleipää. Hän oli huomannut puhelinnumeron valjaissa ja soittanut siihen. Ihana Halla! Ja ihana Hallan palastanut mies! Onneksi Halla, arkuudestaan huolimatta, on kiintynyt ihmisiin, että hakeutui itse niiden luokse kun huomasi, että metsässä juokseminen ei olekaan niin kivaa. Haimme Hallan kotiin ja rapstuksista ei tullut loppua. Tästä lähin Halla joutuukin olemaan aina kiinni vieraassa paikassa ja silloin kun se on hoidossa ilman omia ihmisiä.
Wicca voi sen sijaan hyvin. Se nauttii elämästä niin kuin aina, ja on touhunnut kovasti, välillä hieman omistajan hermoja koettelevalla tavalla. Uudeksi pahaksi tavakseen se on ottanut yksin ollessaan pöytien tutkimisen, ja pari kertaa se on työpäivän aikana syönyt kokonaisen leipäpussin pöydältä. Aiemmin se ei ikinä ottanmut pöydältä mitään, mutta uusi koti on saanut tämän piirteen siitä esille. Eli kotoa lähtiessä pitää tarkistaa aina kaikki pöytätasot, että niissä ei ole mitään Wiccalle kelpaavaa.
Jos kotona tottelevaisuus ei ole ihan priimaa, niin sitä se on kentillä. Kävimme Wiccan kanssa helatorstaina pitkästä aikaa virallisissa tokokisoissa ja ykkönenhän sieltä napsahti! Se oli kolmas ykkösemme alokas-luokassa, joten saimme pronssisen tottelevaisuusmerkin ja Wicca sai koulutustunnuksen TK1. Eli hienosti Wicca on nyt sitten FI MVA TK1 Cossak`s Exotic Elwira
Tästä onkin hyvä jatkaa AVO-luokkiin. AVO-luokan liikkeitä ollaan harjoiteltu, pikku hiljaa ne lähtevät sujumaan, mutta kaikissa on edelleen hiomisen varaa. Mutta ehkä syksyllä voisi mennä, jos ei virallisiin kisoihin, niin ainakin mölleihin kokeilemaan, miten liikkeet sujuvat. 
Kommentit