Lauantaina sekä minä että koirat pääsimme tutustumaan uuteen lajiin, verijälkeen. Siskoni on tollerinsa kanssa harrastanut sitä aiemmin, joten ajattelemimme kokeilla, miten Halla ja Wicca toimisivat siinä.

 Kävimme ostamassa naudan verta kaupan pakastealtaasta ja kanin nahka (RIP) Helenalla olikin jo valmiina. Vedimme metsään kaikille koirille jäljet, tytöille tuli hieman lyhyemmät ja yksinkertaisemmat (tosin Hallallekin tuli makaus, johtuen lähinnä vetisestä maaperästä, kun jouduimme kiertämään suon silmäkkeitä), Luigille teimme pitemmän matkan, johon tuli kaksi makausta. Halla pääsi ekana matkaan ja aikansa aloituspisteessä verta nuuhkittuaan (hetken se raaputteli tassullaan maata ja ajattelin sen rupeavan jo piehtaroimaan ison veriläiskän päällä, mikä ei olisi lainkaan vierasta Hallalle...), se lähti tassuttelemaan päämääräisesti jälkeä pitkin. Kerran se meni väärään suuntaan, mutta sai ilmavainun verestä ja osasi jatkaa sen perusteella oikeaan suuntaan. Kesken matkan vilahti jäljen vierestä myyrä koloonsa, joten Hallan piti ehdottomasti jättää jälki sikseen ja ruveta myyräjahtiin... Palautin sen kuitenkin takaisin alkuperäiseen puuhaan ja lopulta kanikin löytyi, josta tosin Halla ei olisi voinut vähempää kiinnostua. Makupalat sen sijaan kelpasivat runsaiden kehujen kanssa.

Wicca oli aivan omaa luokkaansa jäljellä. Se tajusi heti homman idean ja lähti reipasta ravia etenemään jälkeä pitkin, minun piti välillä ihan hidastaa sitä. Kerran sekin eksyi jäljestä, mutta sai sen takasin ilmavainun avulla. (En tiedä sotkeeko aiemmin harrastamamme haku kuinka paljon verijäljellä oloa. Verijäljellä koiran tulisi jäljestää maassa oleven verijäljen perusteella, haussa koira turvautuu pääasiassa ilmavainuun). Kanikin löytyi mättäiden keskeltä, ja se hieman säikäyttikin Wiccaa. Wicca oli niin verijäljen lumoissa, että yhtäkkiä silmien eteen ilmestyvä kanin turkki säpsäytti sitä, ja Wicca tutki turkkia hyvin varovaisesti, pienen turvamatkan päästä.

Innostuin kovasti verijäljestä, ja koiratkin tuntuivat tykkäävän siitä. Wicca varsinkin tykkää näistä lajeista, missä se saa toteuttaa itseään ilman tiukkoja käskyjä ja toimia itsenäisesti, toisin kuin esim. tokossa, missä se joutuu olemaan jatkuvan käskyn alaisena. Toivottavasti ehdimme ja pääsemme tulevan kesän aikana harrastamaan verijälkeä useamminkin!