Koirat ovat eläneet kuin pellossa viimeiset viikot, joten ajattelin pitkästä aikaa ottaa hieman tokottelua. Kävin tyttöjen kanssa treenaamassa lähikentällä.

Ensin Hallan kanssa. Hallan seuraamiset olivat laahustelua, se ei pysynyt mukana vaan jäi hortoilemaan jonnekin sivulle. Asenne oli sillä evvk, mikä on aika outoa Hallalle. Muutaman kohtuullisesti menneen yrityksen jälkeen otin noutokapulan esiin ja Halla syttyi heti: se nouti tyypilliseen tapaan kapulan, mutta palautuksessa oli taas tutut ongelmat. Se tulee luokse, mutta jää eteen seisomaan ja pureskelemana kapulaa  Lopulta kun muu ei auttanut, tein pienen pakotteen, eli tarttuin sitä valjaiden "kauhukahvasta" kiinni ja toin sen sivulle. Kehuin sitä paljon ja seuraava palautus oli hieman sinne päin. Lopetin tähän ja jätin asian hautumaan Hallan päähän.

Wiccanin kanssa aloitin seuraamiselle. Se pysyi hyvin suorilla mukana, mutta käännäkset menivät huonosti. Vasemmalle kääntyessä kävelin melkein sen päälle, kun se itse olisi jatkanut suoraan. Oikealle kääntyessä välimatkaa jäi ihan liikaa. Joten askel taaksepäin, makupala nokan eteen ja johan rupesi koirakin pysymään käännöksissä mukana.

Noutokapula on nykyään Wican mielestä jotain ihan kamalaa, nytkin se ei millään olisi ottanut kapulaa edes suuhunsa, vaan jouduin leikitämään sitä tosi paljon. Tällä kertaa riitti, että se nosti kapulan käskystä suuhunsa ja kantoi sitä vähän matkaa. Argh, tämä liike ollaan sössitty täysin, se alkoi niin hyvin, mutta jossain vaiheessa mentiin vikaan ja nykyään Wicca ei tykkää yhtään kapulasta. Nyt pitää saada Wiccalle lisää itse varmuutta kapulan suhteen, jospa liike sitten lähtisi avautumaan.

Paikkamakuussa jätin Wiccan paikalleen ja kävelin 20 askeleen päähän. Pysyin rauhassa n. 30 s. ja tein muutaman hypyn paikallaan ja heilutin käsiäni. Wicca katsoi minua, muttei liikkunut. Pysyin vielä minuutin paikallani ja palasin Wiccan luokse. Aivan loistavaa!