Jee, eilen tuli tilaamani häkki koirille! Ajatuksena oli, että häkistä tulisi koirille oma paikka, jossa ne saisivat rauhassa levätä ja samalla siitä tulisi Hallalle uusi turvapaikka. Hallan tämänhetkisiä turvapaikkoja ovat meidän sängyn alunen sekä kylpyhuone, sillä siellä ei ole ikkunoita eikä kovat äänet kuulu ulkoa sinne. Molemmista paikoista Hallaa pitäisi ruveta vierottamaan pikku hiljaa pois, sillä seuraavassa asunnossa koirilta kielletään kokonaan makuuhuoneeseen tulo (kolme vuotta kun on nukkunut vähintään yksi koira kainalossa, alkaa pikku hiljaa toivomaan karvattomia ja hiekattomia lakanoita sekä nukkumista jalat suorina, peiton alla. Usein käy niin, että Wicca nukahtaa meidän tyynyjen väliin ja Halla peiton päälle jalkopäähän, josta niitä ei raaski herättää, joten itse käpertyy nukkumaan johonkin sängyn kulmaan, mihin mahtuu, ilman peittoa...). Halla nukkuu yöt yleensä meidän sängyssä, silloin kun sitä pelottaa jokin, se menee sängyn alle piiloon. Kylppärin ovea taas ei voi pitää auki silloin, kun koirat ovat kahdestaan kotona, sillä siellä on liikaa purnukoita, joita utelias Wicca saattaisi tutkia ja maistella. (Ja joita se on tutkinut ja maistellutkin). 

Häkissä on katto ja seinät, nyt kun siihen saa vielä hienon päällyskankaan, niin siitä tulee sopivan "luolamainen" pesä Hallalle, joka toivon mukaan tajuaa pian häkin tarkoituksen. Häkki saa jatkossa toimia myös Wiccan liikkuvana kotina näyttelymatkoilla. Varsinkin nyt, kun näyttää pahasti siltä, että ulkomaat näyttelyt kutsuvat, on Wiccalla hyvä olla oma, turvallinen häkki mukana, jossa se saa levätä rauhassa.   

Harmi vaan, että mikään ei ikinä onnistu niinkuin ajattelin. Häkki nimittäin vie yllättävän paljon tilaa. Niin paljon, että sitä ei saa mahtumaan mitenkään järkevästi meidän asuntoon. Joten nyt se on eteisessä ja koirat saavat rauhassa tutustua siihen muutaman viikon ajan, sitten vien sen varastoon, josta se otetaan tarvittaessa esille. Sitten, kun on sellainen asunto, johon sen saa hyvin mahtumaan, se saa olla koirilla pysyvä pesäpaikka.

Viime yönä Pohjois-Karjalassa ukkosti. Halla herätti meidät kolmen maissa piippaamalla ja huitomalla etutassuillaan Markoa kiivaasti. "Herätkää, ettekö te tajua, että nyt se tapahtuu! Nyt se maailma tippuu viimeistään niskaan! Piip, piip..." Marko käski rauhallisesti Hallaa nukkumaan, itse käänsin vaan kylkeäni. Halla nukahtikin nopeasti meidän tyynyjen väliin, pää Markon kanssa samalla tyynyllä. Aina kun ukkonen jyrähti, se työnsi kuonoaan hieman lähemmäksi Markon kasvoja, kunnes sen ja Markon nenät melkein koskettivat toisiaan. Heräsin hetken päästä ukkosen mentyä jo ohi, ja Halla pötkötti edelleen meidän tyynyjen välissä, tällä kertaa se oli jo huomattavasti rennompi, sillä se nukkui onnellisesti selällään, koivet kohti kattoa...