Onneksi treeni-intoa on ollut minulla enemmän kuin blogin päivitys-intoa... Kirjoittelu on viime aikoina jäänyt aika vähälle. Sen sijaan olemme treenailleet lähiviikkoina keskimäärin kerran viikkoon, mutta päivittäin otamme pieniä seuraamis- yms. pätkiä lenkkien yhteydessä.

Torstain tokotreeneissä olen harjoitellut Hallan kanssa hieman noutoa, seuraamista ja luoksetuloa. Kerran innostuimme ottamaan myös avoimen luokan kaukoja. Halla on ollut erityisen rohkea koko kevään ajan ja toivottavasti suuntaus pysyy yllä. On niin mukava nähdä Halla tarmoa ja työniloa täynnä! Kaikki kaveritkin ovat ihmeteleet kevään mittaan, että mitä sille on tapahtunut, kun siitä on tullut niin rohkea! Kotiolotkin ovat hieman rauhoittuneet, sillä tömistelevät yläkerran naapurimme taisivat muuttaa pois, ainakaan häiritsevät tömistelyt ovat loppuneet. Hallan rukouksiin taisi joku vastata... (Halla pelkäsi kumisevia ääniä yläkerrasta ja livahti niitä aina piiloon sängyn alle).

Wicca Wallattoman kanssa olen ottanut seuraamista ja liikkestä maahanmenoja. Seuraamiset ovat olleet yllättävän hyviä, liikkeelle lähdöissä Wicca on tosi tarmokas ja mukana, mutta vielä pitää treenata motivaation ylläpitoa pitkillä matkoilla ja käännöksien jälkeen. Myös pysähdyksissä on säätämisen varaa, eritoten minulla, että en pysähdy lennosta, vaan muutaman hitaan askeleen jälkeen. Maahanmenot ovat sujuneet vaihtelevasti ja treenikaverini taisivat keksiä viime kerralla syynkin siihen. Minä sanon joka kerta "MAAHAN"-käskyn eri äänensävyllä! Eli Wicca osaa, minä en :) Kotiläksynä harjoittelen maahan-sanaa, että saan siihen tasan yhden sävyn, ettei se tule välillä "MAAhan" tai "maaHAN" tai "MAAhaN" tai...

Viime treenit olivat erityisen mukavat, sillä saimme vierailevia tähtiä mukaan. Porokoira Martti omistajansa Hertan kanssa, sekä Riikka ihastuttavan Hukka-herran ja Aika-neidin kanssa. Olipa mukava nähdä kerralla niin paljon porokoiria! Treenien jälkeen kävimme vielä reilun tunnin yhteislenkillä, ja epäsosiaaliset porokoirat juoksentelivat sulassa sovussa keskenään, mitä nyt Martin ja Hukan kesken oli hieman äijäilyä. Toivottavasti saamme pian uusiksi!

Kotona olemme yskineet karvaa ja hiekkaa viime viikot, molemmilla koirilla on karvanlähtö ja furminator on saanut laulaa. Hiekkaisia tassunjälkiä on joka paikassa, vaikka miten yrittää suihkutella koiria lenkin jälkeen ja päivittäin mopata lattioita. Onneksi kevät alkaa kohta olemaan ohi!   

Wicca vieroitti pentunsa (aka vinkuva kumiankka), ja sekin on piristynyt huomattavasti ja tajunnut, että "pentulaatikon" ulkopuolellakin on elämää.  Nyt se kulkee ulkona häntä tötteröllä ja puhisee kaikille: "I`m Back! Pois minun reviiriltä! Hau hau!" Vajaan kolmen viikon kuluttua on meillä Varkauden kaikkien rotujen näyttely, joten pitää pikku hiljaa alkaa valmistautumaan siihen ja toivoa, että pahin karvanlähtö alkaa olla ohi siihen mennessä.