Syksy on taas täällä, se on tullut huomattua viime aikoina varsinkin koirien kanssa ulkoillessa. Oravia pomppii siellä ja täällä, keräilevät jo talven varalta herkkuja piiloihin. Ja Halla ja Wicca pomppivat siellä ja täällä oravien perässä... Molemmat koirat ovat ihan täpinöissään kun lähdetään ulos, Hallakin suostuu lähtemään taas hyvin lenkeille, se on valmis kurremetsälle! Wicca varsinkin kiipeäisi vaikka puuhun kurren perässä, yritystä ainakin riittää. Vähänkin jos pusikossa rapisee, on koirat karvat pörhössä valmiina lähtemään oravan perään. Puiden ohi kulkiessa Wicca vilkaisee aina varmuuden vuoksi puun oksiin, jos siellä sattuisi olemaan mehukas orava, jolle voisi vähän haukkua...

Kun rähinä alkaa, olen katsonut parhaammaksi kehua koiria hyvin bongatusta oravasta, jonka jälkeen yritän saada ne jatkamaan matkaa. Yleensä ne rauhoittuvatkin sen verran, että haukkuminen loppuu. Välillä silti joudun tosissani kiskomaan niitä perässäni, välillä riittää makupalalla houkuttelu. Onneksi kohta on taas talvi ja kurretkin rauhottuvat!

Wiccan kanssa kävin tiistaina ensimmäistä kertaa Josepan treeneissä ja tykkäsin kovasti. Harjoittelimme maahanmenoa ja paikallaoloa, jotka Wiccalla on jo suht hyvin hallussa. Paikallaoloharjoitus oli kyllä hyvä, siinä Wicca on vielä vähän epävarma, ja nytkin se pari kertaa lähti omia aikojaan liikkeelle. Mutta muuten olin erittäin otettu Wiccan käytöksestä! Kontakti pysyi todella hyvin tunnin ajan, vaikka koira olikin vapaana, se silti istui vieressäni ja napitti minua. Muut koirat eivät kiinnostaneet sitä pätkän vertaa vaan se oli sen oloinen, että voisi kipaista kuuhun ja takaisin, jos vaan käskisin sitä. Seuraamisissa väljyyttä oli vieläkin liikaa, mutta sekin alkaa pikku hiljaa paranemaan. Tästä on hyvä jatkaa.