Touhukas porokoiramme joutui myös pieneen onnettomuuteen Outokummussa: sen alaetuhammas vääntyi osittain irti ja hammas jouduttiin poistamaan eläinlääkärissä. Se jäi arvoitukseksi, mihin Wicca teloi hampaansa, olisiko törmännyt johonkin tai puraissut jotain kovaa. 

Alaetuhammas I3 (301) repsottaa vinossa.

Kuvista huomaa hyvin, kuinka koko hammas on kääntynyt lappeelleen, melkein juuretkin törröttävät näkyvissä. Hammas oli varmasti melko kipeä, mutta reipas porokoiramme ei kipua näyttänyt. Onneksi hampaan poisto oli helppo operaatio (ja onneksi kyseessä oli pieni etuhammas, eikä esim. kulmahammas!) ja nukutuksesta toivuttuaan hampaanpoisto ei ole vaivannut Wiccaa mitenkään.

Huomenna Wicca täyttää jo viisi vuotta ja juhlistamme synttäreitä perinteiseen tapaan jauhelihakakulla ja koirankekseillä. Rupeamme myös palauttelamaan tokojuttuja mieleen, kun nekin ovat jääneet kesän ajalta. Syksyllä olisi pari koetta tiedossa, joten jos kisakunto saadaan treenattua valmiiksi ja muita yllätyksiä ei tule, voisi Wiccan ilmoittaa jo avoimeen luokkaan. Sen voin jo paljastaa, että syksy tuo isojakin muutoksia tullessaan ja ehkä myös pari pienempääkin yllätystä on tulossa. Mutta niistä tarkemmin myöhemmin! 

Wiccan ensimmäinen jälki meni hieman kaaoottisesti, lähtö oli huono (lähetin sen epävarmasti liikkeelle), ja Wicca kadotti jäljen heti alkuunsa. Se ei varmaan heti tajunnut, mitä sen piti etsiä. Otin sen uudestaan alkuun ja lähetin uudestaan, nyt se sai vainun ja lähti etenemään jälkeä hyvin. Hieman koira tuntui olevan hukassa, se varmaan etsi veren hajua eikä tajunnut, että nyt on kyseessä muunlainen jälki. Tauon jälkeen toinen jälki meni sitten paremmin, siinä Wicca malttoi jo selvästi paremmin käyttää nenäänsä, vaikka edelleen tahtoi mennä vauhdilla eteenpäin.

Halla, minun pieni nukkavieru rakkikoirani, eteni puolestaan jälkeä pitkin, aivan kuin ei ikinä olisi muuta tehnytkään. Vauhti oli hidas, se selvästi tutki nenällään tarkkaan maata.  Mitä tähän voi sanoa, kuin että rakit rules!

Positiivista oli se, että molemmat malttoivat käyttää maavainua, eivät yrittäneetkään ottaa hajua ilmasta, eli aiemmin tehneet hakutreenit eivät onneksi sotke jälkitreenejä. Molemmille koirille jatkossa voi ottaa jo pitemmät jäljet, mutta varmuuden vuoksi niitä voi merkitä vielä runsailla makkaranpalasilla.

Tokossa olemme edenneet sen verran, että Halla alkaa tajuamaan ruudun idean, se selvästi jo katsellaan etsii ruudun paikkaa. Wiccan kanssa etenemme hitaasti mutta varmasti luoksetulonpysäytyksissä ja kaukokäskyissä on matkan pituutta voitu jo kasvattaa selvästi.

Loppuun vielä pieni suru-uutinen: Hallan elämän intohimo (rakkaudesta ei ehkä tässä kohtaa voi puhua), pieni maaorava Aleksi nukkui pois kevään kynnyksellä. Hallassa virtaava pystykorvan veri veti sitä intohimoisesti Allun luokse, kylässä ollessamme se ei hievahtanutkaan Allun häkin luota, vaaan istua napotti häkin vieressä katsomassa pientä oravaa. Halla olisi mielellään tehnyt lähempääkin tuttavuutta Allun kanssa, mutta silloin pienen oravan elämä olisi varmasti päättynyt jo aiemmin. Kahdeksan vuotta on kunnioitettava elämä pienelle oravalle, nuku hyvin pikku kurre!

Makeasti oravainen nukkuu sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan (Kivi).

Halla juhli 6-vuotissynttäreitään helmikuun puoli välissä. Ikääntyminen ei neitiä tunnu hetkauttavan, muutama viiksikarva on muuttunut jo valkoiseksi, mutta muuten energiaa riittää entiseen malliin. Perinteiseen tapaan tein Hallalle jauhelihasta ja naudanmahasta kakun, joka maistui päivänsankarille ja hänen kutsuvieraalleen, Wiccalle.

Wicca aloitti juoksunsa ystävänpäivänä, joten pari viikkoa myöhemmin vierailimme Venkun luona. Yritystä ja intoa touhuun riitti molemmilta, mutta aina ratkaisevalla hetkellä homma luhistui kasaan. Koirat olivat siitä huolimatta tyytyväisiä itseensä, aina näiden läheltä piti-kertojen jälkeen Venkku putsaili itseään tyytyväisenä ja Wicca sai riehakohtauksen: se haukkui ja pyöri Venkun ympärillä ja julisti suureen ääneen heidän rakkauttaan. Kävimme pyörähtämässä myös meidän varauroksen luona, mutta tämänkään kokeneemman herraskoiran kanssa ei hommasta tullut sen kummempaa. Koska en halua turvautua keinosiemennykseen tai pakkoastumiseen, niin Wicca saanee jäädä nyt sitten vanhaksi piiaksi. Pennut olisivat olleet erittäin tervetulleita, mutta niiden saaminen ei meidän maailmaa kaada. Wicca on yhtä rakas kuin ennenkin ja nyt voimme rauhassa keskittyä muihin harrastuksiin ja touhuamisiin. 

Tokossa on nyt tarkoitus treenata kevään ja kesän aikana avoimen luokan liikkeet kuntoon, syksyllä olisi tarkoitus mennä virallisiin kisoihin. Hallan kanssa treenailen nyt ihan hauskoja pikku temppuja sekä myös vanhoja juttuja pitäisi hieman hioa pikkutarkemmiksi. Nyt olen pari kertaa ottanut Hallan kanssa ruutua, tuota meidän murheen kryyniä, ja se olisi myös tarkoitus saada kasaan. Tokoilun lisäksi koirat ovat pääseet juoksentelemaan jäälle ja metsiin, ja myös uuusia koirakavereita on tullut paljon tapailtua.  

Halla:    Perusnouto sujuu erinomaisesti! Halla ei karkaa ennenaikaisesti vaan jää odottamaan käskyä. Nouto on vauhdikasta, tosin välillä neiti hyökkää  turhankin innokkaasti kapulan kimppuun, mutta palautukset ovat parantuneet. Luoksetulon pysäytyksissä "maahan!"- käsky on selvästi vahvempi, seisomisessa Halla tahtoo edelleen hiipiä luokse. Seuraamiset ovat ennallaan, eli aika hyviä mielestäni Kaukot toimivat, nyt pitäisi ruveta treenaamaan myös seisomista kaukoissa. Myös hyppyyn pitäisi saada Hallalle varmuutta, se kun tahtoo välillä säikkyä estettä, jos este vähänkin rämisee tuulessa tms.

Wicca:  Nouto on myöskin parantunut, luovutusta pitää vielä parantaa. Samalla toivon mukaan Wiccan ote kapulasta paranee, välillä kapula roikkuu suusta miten sattuu. Estehyppy sujuu ihan ok, samoin kaukot lyhyellä välimatkalla. Välimatkan pidentäminen onkin seuraava askel kaukoissa. Paikkamakuu on sujunut yllättävn hyvin, Wiccalle tuntuu olevan paikkamakuu jopa helpompi, kun minä olen piilossa. Pisin aika paikkamakuussa on ollut n. 2,5 minuuttia, joten tässäkin seuraava askel on ajan pidentäminen. Liikkeestä pysäytys - välillä sujuu, välillä ei. Tämä on tällä hetkellä meidän suurin kompastukivi. Pääasiassa Wiccan kanssa suunnitelmissa on vaan lisätreeniä, yksityiskohtien hiontaa ja varmuuden saamista liikkeisiin. Naksutimen käyttöönotto on kyllä parantanut Wiccan osaamista, ja se on sopinut Wiccalle hyvin, vaikka alussa epäilinkin sen toimivuutta. Loppupalkasta alan luopumaan, sillä Wicca on oppinut sen liiankin hyvin, ja aina treenipätkän jälkeen se olisi valmis juoksemaan autolle palkkaa saamaan 

Alkuvuodesta olen miettinyt ilmoittavani Wiccan johonkin näyttelyyn, en vielä tiedä minne. Ilomantsin ja Tuusniemen näyttelyissä on tutut tuomarit, joten ne ehkä jäävät välistä. Tammikuun lopulla olisi Kuopiossa erkkari, joten ehkä sitten sinne, riippuen karvan määrästä. Tällä hetkellä Wicca on täysin ilman alusvillaa... Helmikuussa olisi odotettavissa myös Wiccan juoksut, joten silloin vierailemme vielä kerran Venkun luona. Jos niitä pentuja vaikka nyt kolmannella kerralla tulisi...    

Wiccan kanssa kävimme heinäkuun alussa tokokilpailussa, tuloksena oli kakkostulos alokasluokassa. Ilma oli aivan liian kuuma tokoilulle, hiekkakenttä kuumeni niin paljon, että siinä ei voinut paljain jaloin olla. Ei ihmekään, että kilpailun aikana ei paljon perusasentoja ja maahanmenoja nähty, kun koirat eivät yksinkertaisesti kyenneet makaamaan kuumalla kentällä. Wiccakin hyytyi yksilöliikkeissä ihan täysin ja maahanmeno meni nollaksi. Tämä olikin meidän viimeinen kisa alokkaassa, olemme ruvenneet treenailemaan uudella innolla avoimen luokan liikkeitä.

Elokuun alussa kävin turistina Kuopion SavoShowssa ja sieltä mukaan tarttui koirille uusi peti ja Hallalle arvoruusuke "Best In Home", mitä se todellakin on. Halla oli ylpeä uudesta BIH-tittelistään.

Kesällä tytöt pääsivät nuuskuttelemaan myös verijälkeä, tarkoituksena olisi verettää vielä ennen lumia ainakin yhdet jäljet lisää. Koirat olivat kesällä pitkiäkin aikoja hoidossa Outokummussa, kuumuutta paosa. Siellä ne uivat ja söivät hyvin, Wiccakin oli saanut pari kiloa lisää. Ilmojen viiletesssä otankin taas Canicross-vyön esille ja lähdemme karistamaan kertyneet kesäkilot lenkkipoluille.

Wiccan kanssa kävimme Parikkalassa ryhmänäyttelyssä ja tuloksena oli hyvä arvostelu Marja Talvitieltä ja VSP:n titteli. Kevään ensimmäinen tokokoekin on jo takana, ja harmillisesti jäimme puolen pisteen päähän koularista TK1 Wicca jaksoi työskennellä kokeessa aivan älyttömän hyvin, vaikka olikin kuuma hellepäivä, mutta harmillisesti meillä meni hieman pasmat sekaisin liikkeessä seisomisessa ja Wicca menikin maahan. Liike nollautui ja muiden liikkeidenkään hyvät pisteet eivät ihan riittäneet ykköstulokseen. Voihan kettu! Onneksi kolmen viikon päästä on seuraava koe, pitää yrittää sieltä sitten napata se viimeinen ykköstulos.

Ensi viikonloppuna menemme Siilinjärvelle ryhmänäyttelyyn ja sitten jäämmekin odottelemaan Wiccan heinäkuussa (toivottavasti) alkavia juoksuja. Pentusuuunnitelmat etenevät, hitaasti mutta varmasti, ja kerron niistä kotisivuillamme enemmän, kunhan asiat kaiken puolin vielä varmistuvat.

Wicca oli käsittelyssä ensimmäisenä ja jo heti ensimmäisestä otteesta alkaen Wicca tiesi, että nyt on luvassa jotain hyvää. Se heittäytyi heti kyljelleen, sulki silmät ja nautti! Vasta kun hieroja rupesi käsittelemään lannelihasta, kiepsautti Wicca itsensä selälleen, sillä lannelihakset olivat aika kovat  ja Wiccan mielestä niiden hierominen tuntui ikävältä. Hierojan mukaan jumit saattavat johtua lumessa juoksentelussa tai sitten lihakset tekevät enemmän töitä tukeakseen Wiccan löysiä lonkkia. Hieroja kertoikin, että koirilla, joilla on huonot lonkat, tahtovat sisäreidet mennä jumiin, kun lihakset joutuvat työskentelemään pitääkseen lonkat paikoillaan. Muuten Wicca oli oikein hyvässä kunnossa.

Halla oli kauempaa katsellut Wiccan hieromista, mutta silti se oli aika epäluuloinen, kun hieroja rupesi varovasti lähestymään sitä. Hallaa ei edes yritetty saada kyljelleen vaan riitti, että se seisoi paikoillaan ja hieroja hieroi niitä kohtia joita pystyi. Pari kertaa Halla oli kyllä sitä mieltä, että nyt riitti ja kipitti karkuun, mutta minä palautin sen kummallakin kerralla takaisin hierojan luokse. Halla seisoi kuin suolapatsas ja katsoi hierojasta pois päin suu tiukkana viivana, mutta sitten kun löytyi oikein hyvä kohta, josta hierominen teki gutaa, rupesi Hallakin hieman rentoutumaan ja katse kääntymään hierojaan päin, suu kovasti maiskutellen. Hallalla oli niskassa jumi, sen takapolvet naksuivat (tosin se ei johdu nivelestä vaan on ihan lihasperäistä naksumista)  ja myös Hallan takareidet, varsinkin vasemmanpuoleinen oli hieromisen tarpeessa.

Muuten hieroja kehui tyttöjen kiiltävää turkkia ja niiden hyvää lihaskuntoa, kun lihasta löytyi jopa selästä selkärangan molemmin puolin. Loppuillan koirat olivatkin aika väsyneitä ja niille riitti pelkkä iltapissitys. Hmm, tästä tulikin mieleen, että voisihan sitä itselleenkin tilata sen hierojan...

Ensimmäisenä tärkein uutinen: tokottelimme Wiccan kanssa Joan järjestämässä kisassa toisen ykköstuloksemme alokasluokasta pistein 167,5!  Tarkemmat pisteet päivittelinkin jo aiemmin Wiccan tokotuloksiin kotisivullemme. Viikon tehotreeni ennen kisaa auttoi ja kerrankin olin luottavaisin mielin kehässä: Wiccaan saattoi luottaa, että se pysyi liikkeissä mukana eikä ala ennakoimaan tai touhuilemaan omiaan. Mikä huippufiilis! Jännitti kyllä ihan sikana ennen kisaa ja 2 minuutin paikallaolo ei ole ikinä mennyt niin hitaasti... Mutta Wicca oli rentona paikallaan, pisteen vähennys tuli ennakoivasta perusasennosta. Ohjaajien palattua koirien luokse nousi Wicca istumaan ennen käskyäni. 

Yksittäiset liikkeet menivät niin kuin pitikin ja kävelykuvio oli meille suotuisa: Ensimmäisen käskyn jälkeen alkoi juoksuosuus, juuri se mitä olimme treenanneet. Wicca oli reippaana mukana, ainoastaan vinot perusasennot vähensivät pisteitä. Liikkeistä pysäytykset olivat hyvät, itse varmistin turhaankin liikkeestä seisomisen ja siitä tuomari vähensi rajusti pisteitä. Annoin Wiccalle varmuuden vuoksi tuplakäskyn "seiso"-käskyn yhteydessä, ettei se vaan menisi maahan. Tuplakäsky oli kyllä ihan turha, sillä Wicca pysähtyi saman tien tassunsijoilleen seisomaan. Tuplakäsky vähensi pisteitä -3 (aika paljon mielestäni...) ja vino peruasento -1½ (tästäkään en ymmärrä, mistä -½ tuli...), eli saimme yhteensä 5½ pistettä. Estehyppy sujui hyvin ja kokoaisvaikutuksesta saimme tiukalta tuomarilta 9½. Wiccan kanssa oli helppo ja ilo työskennellä ja se näkyi pisteissäkin. Pienestä ruskeasta riiviöstä on kuoriutunut oikea tokokoira!

Kiitos vaan ihanille treenikavereille, jotka tsemppasivat ennen kisaa, kisan aikana (kun itse vapisin jännityksestä) ja kisan jälkeen!  Tähtäimessa ovat jo seuraavat kisat toukokuulle, jos se viimeinen ykkönen alokasluokasta vaikka tulisi...  

Muuten koirien kevääseen kuuluu märkiä mahanalustoja, Wiccan valeraskautta (nyt on menossa masis-vaihe ja ärhennellään-toisille-koirille-vaihe) ja alkavaa karvanlähtöä. Hallan helpotukseksi aura-autot eivät liiku enää paljoa ja ollaan saatu nukuttua yöt ilman piippaamista. Koirat olivat tässä välissä viikon ajan Outokummussa hoidossa, missä ne olivat auttaneet lumitöissä ja Wicca oli ollut ahkera apukokki äidille. Sillä näkyi vielä kotiin tullessakin taikinavadin jättämä rainu otsassa... Muutamat näyttelytkin ovat meillä tähtäimessä, sillä niissä on arvioimassa sellaiset tuomarit, joiden mielipiteen haluaisin mielelläni saada Wiccasta. Wiccaa muistettiin myös joka vuotisessa POkSin kokouksessa, joissa se sai hienon FI MVA-laatan. Palkinnon kävi puolestani pokkaamassa treenikaverimme Anni, kiitos hänelle siitä. Itse olin koiranäyttelyssä (missäs muuallakaan...) enkä päässyt palkintoa hakemaan itse.